Loistokas, uraa uurtava eepos suurimmasta sodasta, mihin Venäjä oli vielä Tolstoin aikana joutunut. Pituutta ei kannata pelätä, sillä Leo-setä on tehnyt lukemisen helpoksi pitämällä luvut vain muutaman sivun mittaisina ja kirjoittamalla virheetöntä ja rikasta kieltä. Tarina ja luonnekuvaukset vetävät, mutta villakoiran ydin on syvällisyydessä, jolla Tolstoi analysoi aikaansa, venäläisyyttä ja ennen muuta aikansa historiatiedettä, joka saa kunnolla kirjailijan väkevästä raipasta. Tylymmän kohtelun kohteeksi joutuu ainoastaan Napoleon. Teoksen mittasuhteet ovat valtavat: yksin epilogi on pidempi kuin Maigret-dekkari keskimäärin. Summattoman rikas ja antoisa romaani. Hollon ja Adrianin suomennokset ovat molemmat laadukkaita, mutta Hollon kieli on karvan verran kauniimpaa.