Kaikkihan Paavo Haavikon tietävät , mutta tiesittekö hänen olleen kaksi kertaa luokallejäänyt, koulukiusattu, änkyttävä, r- ja l-kirjaimet virheellisesti ääntävä takapenkin ujo, pitkä rillipää? Minä en tiennyt. Vielä murrosiässäkin esiintyneistä puheongelmistaan Haavikko kuitenkin opettelemalla opetteli ja pääsi eroon. Sittemmin hänestä tuli se Paavo-suuri, jonka teräviä oivalluksia, älykkäitä näkemyksiä ja loistavia kirjoituksia, varsinkin runoja, suuresti ihailen. Siksi halusin lukea hänen elämäkertansakin ja olisin sen lukenut, vaikka tavanomaisuudesta poikkeavia, ennen ilmestymistä käytyjä erimielisyyksiä ei olisi ollut. Jos tuo kaikki oli mainokseksi tarkoitettua, meni mainos siis ainakin minun osaltani täysin hukkaan. Mauno Saari, elämäkerran kirjoittaja, kertoo Haavikon muistin olleen pitkä ja tarkka varsinkin, jos Haavikko tunsi joutuneensa väärämielisyyden uhriksi. Kirjassa on paljon pikkutarkkoja tapahtumien kuvauksia, mutta kokonaisuus suuren Haavikon elämästä jää l